maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hiljaisuus

Huono, kehno, rasittava ja erityisen ärsyttävä hiljaisuus. Blogia pitäisi päivittää, sillä sehän on lukijoita kohtaan väärin viettää hiljaisuutta ja kirjoitella vain silloin tällöin. Onko se niin?
Törmäsin yhdessä jos kahdessakin blogissa hiljattain siihen, kuinka pohdittiin kyseistä asiaa ja sen vaikutuksia blogiin. Jäin miettimään,että kuinka aktiivinen pitäisi olla tai erityisesti, mistä hiljaisuus kertoo.

Mitä hiljaisuus kertoo? Bloggaajien kirjoitusten ja muutamien läpi kahlattujen kommentien jälkeen vahvasti jäi sellainen fiilis, että hiljaisuuden odotetaan olevan aina huono juttu. Joko on tapahtunut jotakin kauhistuttavaa tai sitten kirjoittaja ei enään niin välitä kirjoittamisesta.

Olen ollut jo reilun puoli vuotta hyvin vähäsanainen blogini suhteen ja se on harmittanut. Olen taistellut läpi vaikeiden aikojen, on ollut surua ja iloa, mutta niin paljon sairastelua ettei kirjoitteluun ole ollut lainkaan voimia. Toisaalta olen nimenomaan halunnut pitää blogini hyväntuulisena, avoimena tietolähteenä mitä on kun sairastaa ja millaisia ajatuksia sairastaminen herättää enkä ole koskaan halunnut kertoa sitä kaikkea negatiivista mitä siihen on sisältynyt, koska silloin blogi olisi ollut kaikkea muuta kuin hyväntuulinen ja positiivissävytteinen.

Olen nämä viimeiset kuukaudet totisesti sairastellut ja olen ollut aivan masennukseen luisumisen partaalla. On ollut paljon paineita mm. unitutkimuksiin liittyen ja niiden toteutukseen, on yritetty ja yritetty ja lopputulemana tutkimusten siirtäminen terveydentilan vuoksi. Se on ollut erittäin turhauttavaa ja aiheuttanut minussa suuria epäonnistujan fiiliksiä, haikeutta ja jopa ahdistustakin.

Vaikka näihin kuukausiin on sisältynyt iloakin mm. omistusasuntoon muuttaminen ja ystävän lapsen syntymä ja tähän liittyvä kunnia saada olla pienen lapsen kummina sekä hankkinut kauan haaveilemani kuntopyörän isompaan asuntoon muuttamisen mahdollistamana, siltikin on näistä syntynyt onnellinen fiilis välillä jäänyt alakynteen terveyskuorman alle. Tässä tilanteessa olenkin siis kokenut paremmaksi sen, että olen välillä tarkoituksellakin ollut kirjoittamatta ja usein olosuhteiden pakostakin ollut vain hiljaa.

Mitä kuuluu siis nyt? Tällä hetkellä ja erityisesti viime viikkoina olen voinut erittäin huonosti. Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä hoitamaan unitutkimukset pois alta ja niihin valmistautuminen, erityisesti lääkkeiden lopettamisen vaikutus vointiin on ollut merkittävä. Olen kärsinyt valtavista vieroitusoireista(tai ainakin oireiden epäilen sitä olevan), joka on ilmennyt voimakkaana pahoinvointina, päänsärkynä ja heikotuksena. Olen siis käytännössä ottaen vain levännyt ja suoriutunut pakollisista arjen toiminnoista ja koirien lenkityksistä sieltä mistä aita on ollut matalin. Nyt tutkimuksiin on reilu viikko enään aikaa ja tunnen olossani, kuinka odottava ja jännittävä fiilis onkaan, erityisesti odotan sitä hetkeä, kun tutkimukset ovat ohi ja pääsisin käsiksi siihen minulle  normaaliin arkeen mm. lenkkeilyn merkeissä. Tuntuu, että vasta tutkimusten jälkeen pystyn taas elämään ja aloittamaan kesän, koska tällä hetkellä en pysty nauttimaan lainkaan, voin vain odottaa ajan kulkevan eteenpäin, hitaasti minuutti ja tunti kerrallaan.

Hiljaisuus ei ehkä olekkaan aina niin huono asia? 

Nautinnollista ja lämmintä kesää,

-M

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhdistelmähoito

 Mitä kuuluu kilpirauhaselle?

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa endokrinologin vastaanotolla, lääkärikeskus Aavassa. Viime käynnistä oli jo vierähtänyt tovi ja vaikka puhelinkeskusteluja oli käyty välissä useitakin,tuli asioihin paremmin selvyyttä näin vastaanottokäynnillä.

Loppuvuodesta 2016 asti kilpirauhanen on alkanut oireilemaan ja ei ole oikein tuntunut palaavan oikeille raiteilleen lääkitysmuutoksesta huolimatta. Osa oireista hieman helpottui sen myötä, mutta epämääräisiä oireita on edelleen eikä "kone" tunnu käyvän entiseen tahtiin. Ihan kuin polkisin paikoillani,silltä minusta on tuntunut pitkin kevättä.

Kaikista oudointa on asiassa se, että vaikka kärsin vajaatoiminan oireista, nyt muutama viikko takaperin otettujen labrakokeiden tulosten mukaan TSH on pompannut liikatoiminan puolelle. Oireet ja laboratoriotulokset siis ovat täysin vastakkaisia ja vointi tuntuu huonolta. Minulle iski jo pieni paniikki vastaanotolla tämän kuultuani, mutta onneksi tutuksi tullut lääkäri osasi yhtään yrittämättä rauhoitella minua kertoessaan miten voisimme asiassa edetä.

Hän kysyi minulta, olenko kuullut yhdistelmähoidosta vajaatoiminnan hoidossa tai tiedänkö mitä se tarkoittaa.Kerroin kuulleeni siitä vähän ristiriitaisia kokemuksia ja jopa niitä pelottelujakin, joten jäin avoimin mielin kuutelemaan hänen näkemystään ja kokemuksiaan asiasta. Hän kertoi pääpiireittän asiasta ja jo kuunnellessani häntä päätin sen, että olen tarpeen vaatiessa valmis kokeilemaan tuota hoitomuotoa. Rehellisesti sanottuna kun olen ollut viime aikoina jo hieman epätoivoisessa tilassa ja pelännyt sitä, tuleeko kilpirauhasasia enään ollenkaan kuntoon.

Nyt tarkoituksena olisi antaa kesän ajan kehon etsiä tasapainoaan ja syksyllä kontrolloidaan taas laboratoriokokeita ja mahdollisesti aloitetaan yhdistelmähoito, jos tilanne ei ole yhtään helpottumaan päin.

Käynti piristi mieltäni, se sai oloni jälleen levolliseksi  ja poistuin huoneesta hymyillen, luottavaisin mielin jään katsomaaan tilanteen kehittymistä.

Edelleenkin tuo yhdistelmähoito on minulle hieman vieras asia ja tulenkin tutkimaan sitä lisää,mutta mikäli jollakulla on asiasta kokemuksia,kuulisin niitä erittäin mielelläni.

Mietteliäänä lähden nyt reippailemaan kohti talvista toukokuun luontoa, joten kivaa päivää sinne ruudun toiselle puolelle!

-M